Aloitusta

Tämänkaltainen blogi on ollut usein mielessäni.. mutta vasta nyt sain aikaiseksi aloittaa..

Olen ihan tavallinen suomalainen nainen, voimakastahtoinenkin, älykkääksikin kutsuttu, kykenevä ilmaisemaan itseäni. Haaveilin aina varsin tavanomaisesta elämästä; aviomiehestä, lapsista ja sen sellaisesta. Kuitenkin minun osallani tuli parisuhde, jossa kaikki kaatui ja tuhoutui. Kaikki. Kaikki se, mitä pidin normaalina ja perheellemme tärkeänä, muuttui joksikin muuksi. Nyt, paljon myöhemmin, olen kahden lapsen yksinhuoltaja, ja olen varsin tyytyväinen elämääni. Tein paljon töitä ja nyt olen kaikin tavoin onnellinen. Sillä lailla, mitä onnellisuudella käsitän.

Kuitenkin tiedän, että "tuolla jossain" on lukuisia naisia ja lapsia, miksei miehiäkin, jotka elävät perhe-elämäänsä siinä helvetissä, josta minä olen jo vapautunut. Näistä asioista vain ei kovin usein puhuta. Jos olisin silloin joskus... silloin kun koin itseni planeetan yksinäisimmäksi ihmiseksi, saanut lukea jonkun ajatuksia, joka on kokenut saman ja päässyt irti... Olisiko se auttanut minua? Olisi ilman muuta. Olisiko se saanut minut jättämään mieheni aikaisemmin? Sitä en tiedä. Mutta ainakin olisin ymmärtänyt, että emme ole poikkeuksellinen perhe. Sillä meitä on monia.

Nyt, kun siitä kamalasta ajasta on jo kulunut jonkin aikaa, haluan jakaa ajatuksiani siitä, millaista elämä silloin oli, ja millaista se on nyt. Terapeutilla olen jo pelkoni puhunut pienemmäksi, nyt on aika kokeilla, millaista on kirjoittaminen, ja kiinnostaako ketään tämä kirjoittamiseni..